Tämä talvi on muistanut sataa lumensa myös meille, nyt alkaisi jo riittämään. Tämä lumi riittää jo vallan mainiosti lasten ja koirien lumileikkeihin. Onneksi käsistään kätevä mies teki mönkijään auran, jolla lumitöiden tekeminen on helpottunut huomattavasti.
Samba ja Rumba osallistuu päivittäin lasten lumileikkeihin ja mäenlaskuun, Rumba nuoruuden innolla jaksaa kauemmin. Samba tyytyy katselemaan lasten menoa omalta tarkkailupaikaltaan, mutta kun joku tajuaa ottaa kepin leikkivälineeksi, syttyy mummo leikkiin samantien.
Päivät soljuu Koiramäessä omaan tahtiinsa ja elämä on tuonut uudet haasteensa. Niiden lomassa entinen elämä tuntuu varsin kaukaiselta. Ja kyllä ihmetellä täytyy niitä perheellisiä, jotka arjen pyörittämisen keskellä jaksavat vielä kinastella tuolla koiramaailmassa. Uskoakseni harrastuksen pitäisi voimaannuttaa jaksamaan arjen haasteissa, mutta negatiivisuus ei sitä kyllä tee. Vai onko se sitten tapa purkaa arjen turhautumista? Tiedä häntä, mutta itse aion jatkossakin pysyä erossa noista jutuissa, sekin jo voimaannuttaa ja ihan pelkkänä ajatuksenakin :-)
Samban lapset ja muut koiraystävät käyvät meitä välillä Koiramäessä tervehtimässä ja se tuo tervetullutta vaihtelua. Ihanan sosiaalisina on lapset säilyneet, olen oikein ylpeä niistä ja tyytyväinen omistajiin!
Ylläolevissa kuvissa meitä vierailullaan ilahdutti Samban poika Koistinen.
